Elämä on
Työnantaja voi suhtautua myös positiivisesti vakavasti sairaaseen

Työnantaja voi suhtautua myös positiivisesti vakavasti sairaaseen

Työnantaja voi suhtautua sairaaseen työntekijään monella tavalla.

Yksi vaihtoehto on se, miten minua on kohdeltu. Muitakin onneksi on. En ole kuullut kenenkään kohdanneen sairautensa vuoksi tällaista säätöä, joka minulla on ollut siedettäväni.

Eräs outo asia, joka kohdallani tuli vastaan sairastuttuani oli TES mukainen oikeus käydä tutkimuksissa ja hoidoissa työajalla. Työnantaja vastasi, että saan käydä työajalla, jollei minulla ole saldotunteja. Jos minulla on saldoja, minun täytyy käyttää ne syöpähoitoihin ja tutkimuksiin. Työsuojelu ei tässä kohtaa ollut arvion kanssa samaa mieltä, ei myöskään liitto. Itse en jaksanut alkaa asiasta taistelemaan, joten tein jatkuvasti saldoja sisään, jotta voisin käydä niitä käyttäen syöpähoidoissa. En halunnut aiheuttaa työnantajalle ylimääräisiä kuluja. Joten otin omasta hyvinvoinnistani.

Töihin paluu

Moni sairas puhuu, että töistä on tullut toivotuksia: ”Parane pian ja tule sitten terveenä takaisin!” Tällä tarkoitetaan varmasti hyvää, mutta syöpäsairaan kohdalla se ei pidä paikkaansa. Rajut syöpähoidot läpikäynyt ihminen ei enää koskaan palaa ennalleen. Syöpähoidot jättävät pysyvät jäljet ja oireet. Sädehoidon jäljiltä saattaa tulla rajujakin oireita vielä kolmen vuoden päästä sädehoidosta. Omalla kohdallani mm. ajan kanssa suoli saattaa puhjeta omia aikojaan.

Joten syöpäsairaalle ja syöpäselviytyjälle ”Tule terveenä takaisin” on aika paha isku vasten kasvoja. Suurin osa toki ymmärtää sen ajatuksen tuon takana, eikä siitä suoranaisesti pahastu. Mutta se asettaa valtavan kovat paineet sairaalle itselleen. Moni ei edes tajua sitä, ettei syövästä varsinaisesti parane. Tulet aina olemaan henkilö, jolla oli syöpä ja tavalla tai toisella se jättää omat jälkensä.

Täysi työkunto

Monilla on työkaverit odottaneet takaisin myös 100 % kunnossa olevaa ihmistä. Tämäkin odotus on monesti ylimitoitettu, yllämainituista syistä. Moni syöpähelvetin kokenut ihminen ei tule koskaan pääsemään 100 % työkykyyn, entiseen verrattuna. Jos syöpähoitojen jälkeen pääsee 80 % suoritukseen, se on jo tosi hyvä.

Toki ajan kanssa työkykykin paranee ja lopulta ihminen saattaa päästäkin lähelle entistä työkykyä tai jopa samaan tasoon ennen syöpää. Mutta juuri sairauslomalta palannut sairas tuskin on 100 % kunnossa, ellei hän ole ehtinyt olla sairauslomalla tarpeeksi pitkään.

Nämä ovat sellaisia pieniä asioita, joita terveet eivät ymmärrä. Halutaan hyvää, ajatus sanojen takana on hyvä, mutta käytännön tasolla syöpäsairaan silmin metsään menee ja pahasti.

Syöpäsairaalla on tarpeeksi paineita jo valmiiksi. On syyllisyyttä, liian kovia vaatimuksia itseltä, pettymystä siitä, ettei pystykään enää entiseen, surua menetetyistä asioista, pelko syövän uusimisesta ja monen monta muuta asiaa ja tunnetta. Siihen päälle ei enää kaivata paineita ulkopuolelta.

Tapaamani syöpäsairaat ja muut vakavasti sairaat kyllä asettavat ne paineet ihan itse itselleen.

Ihmeitäkin tapahtuu

Olen kuullut myös hyviä tarinoita.

Sairauslomalla on työtekijään pidetty yhteyttä tukevassa ja myötätuntoisessa hengessä. Joskus jopa vähän liiaksikin myötätuntoisessa. On perustettu Wappiryhmää, jossa työkaverit tsemppaavat ja tukevat. Esihenkilö pitää yhteyttä ja kyselee vointia ja kuulumisia. Lähetetään Parane pian -kortteja ja paketteja.

Itsekin sain viime vuoden heinäkuussa tällaisen paketin meidän työsuojeluvaltuutetun aloitteesta. Omalta osaltani työsuojelu on tehnyt nuo edellämainitut, mikä olisi kuulunut työnantajan toimenkuvaan. Työsuojelu kyselee vointiani ja kuulumisiani. Lähettää hauskoja viestejä Wapissa ja tsemppaa. Toivottaa voimia ja on hengessä mukana. Juttelee niistä näistä ja kaikesta muusta, ettei kaikki ole pelkkää syöpää. Muistuttaa, milloin minun pitää lopettaa puolustautuminen ja ottaa selvä välimatka työnantajaan. Muistuttaa armollisuudesta ja myötätunnosta itseä kohtaan, muistuttaa minua, että minun pitää pitää huoli itsestäni, jaksamisestani ja terveydestäni.

Sairas on saanut palata töihin kaikessa rauhassa, omalla tahdillaan. Häntä on tuettu, kuunneltu ja ymmärretty. Häntä kohtaan ollaan oltu myötätuntoisia ja hän on itse saanut asettaa omat rajansa. Hänelle ei olla asetettu paineita, eikä odotuksia ulkopuolelta, vaan hänen kanssaan on keskusteltu ja häntä ollaan kuunneltu.

Paras tarina näistä tapahtui vastikään. Pyysin henkilöltä luvan, saanko tämän julkaista blogissani ilman nimiä ja tunnistetietoja.

Hän käy kolmen viikon välein syöpähoidoissa, joka kestää kolmisen tuntia. Syöpähoidot jatkuvat toistaiseksi. Hän on syöpähoidon jälkeen työkykyinen. Tähän saakka hän on käynyt syöpähoidoissa saldotunteja käyttäen, mutta saldotunnit alkoivat olla lopussa. Joten hän kysyi esihenkilöltään, mitäpä nyt tehdään. Hän ei jaksaisi alkaa keräämään saldoja näitä syöpähoitoja varten, joten onnistuuko hänen käydä syöpähoidoissa palkattomana.

Esihenkilö:

Otan yhteyttä HR:ään ja mietitään miten tämä saataisiin hoidettua kannaltasi mahdollisimman viisaasti. Ylitöitä et tietenkään ala tehdä, siitä pidetään kiinni.
Onko tuo hoitopäivä sellainen, että voit sen aamupäiväin jälkeen palata iltapäiväksi töihin vai vaatiiko koko päivän?

Työntekijä vastasi, että tähän saakka on syöpähoitojen jälkeen voinut palata töihin ihan normaalisti.

Esihenkilö:

Eli periaatteessa jos vaan et leimaisi itseäsi ulos hoitojen ajaksi, homma olisi ok?

Työtekijä vastasi, että tämä toimisi. Hän pystyy syöpähoidon aikana tekemään myös töitä, kuuntelemaan palavereja, tekemään koulutuksia.

Esihenkilö:

Minun puolesta nimittäin voitaisiin toimia juuri noin. Onhan kaikkien etu, niin sinun kuin koko yksikön, että pysyt mahdollisimman hyvin työkunnossa. Ja silloin voidaan mielestäni vähän venyttää työajan käsitettä.
Mutta palataanpa siis ensi viikolla asiaan. Eiköhän me tästä hyvä päätös saada aikaan.



Kun luin tämän keskustelun, minulla tuli itku.

Sanattomaksi vetää.


0