Usko ja toivo

Sanoin ystävälle, että turhaa mä näitä työasioita mietin, koska en enää koskaan pääse palaamaan töihin.

Viitaten siihen, että kuolen syöpään ennen sitä.

Ystäväni sanoi:
”Tottakai sä menet vielä töihin ja olet siellä pitkään.”

Sillä hetkellä tajusin, etten näe enää tulevaisuutta lainkaan.

Olen epätoivoisesti yrittänyt löytää mielikuvaa tulevaisuudesta uudelleen. Mitä enemmän etsin, sitä enemmän se ahdistaa.

Tänään tajusin, että ei mun tarvitsekaan nähdä tulevaisuutta. Miten voisinkaan tässä tilanteessa, kun kaikki riippuu kuvantamistulosten vastauksista.

Mutta tämä ei ole sama, kuin toivon menettäminen. Usko ja toivo on ehkä vähän vähissä juuri nyt, mutta kyllä se toivo jossain silti kytee.

Joskus se pienikin määrä riittää.

0