Vastoinkäymiset ja voimavarat

Elämän vastoinkäymisten edessä olen oppinut paljon itsestäni ja omista voimavaroistani. Samalla olen oppinut myös paljon muista ihmisistä seuraamalla sitä, miten he ovat käyttäytyneet minua kohtaan. Läheiset ihmiset ovat onneksi kaikki osanneet tsempata todella hyvin, enkä ole joutunut tukemaan ja lohduttamaan heitä kaiken tämän keskellä.

Hieman kauempana olevat ihmiset ovat laukoneet kaikenlaista hölmöä, kuten:
”Sinun tilanteessasi minä…”
”Jos olisin sinä, minä…”
”Sinun pitäisi…”

On myös etäisiä ihmisiä, jotka sanovat olevansa minusta huolissaan, mutta käytös on jotain muuta. Tämä tuntuu olevan heidän henkilökohtainen tragediansa ja olevan enemmän huolissaan itsestään: ”Minulla on niin rankkaa, koska sinulla on syöpä.”
Uskon, että huolen tulee näkyä, ei kuulua.

Onneksi kuitenkin olen saanut säilyttää ihmisyyteni töissä ja kotona. Minua on pääosin kohdeltu kuin ihmistä, enkä ole nähnyt sairauteni heijastuvan muiden ihmisten käytöksestä.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin ollut se, että kaikki lähimmät ihmiset ovat olleet juuri se tuki, mitä olen kulloinkin tarvinut. On se sitten olkapää, vedenkantaja, lenkkikaveri tai jopa taloudellinen apu.

Kertaakaan en ole joutunut pyytämään apua, vaan se on ollut koko ajan tarjolla. Tästä olen todella kiitollinen.

0