Vertaiastukea?

Viime vuonna 16.4. mun elämä pysähtyi.

Sain syöpädiagnoosin, joka laittoi kaikki ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta uusiksi.

Vaikka tilanne on nyt kemosäde-, kudoksensisäisen säde- ja sytostaattihoitojen jälkeen parempi, pidätän edelleen hengitystä. Odotan, koska tulee seuraavat huonot uutiset.

Päässä pyörii: ”Mä en koskaan voi.” En koskaan voi edetä uralla, ostaa omakotitaloa, vaihtaa parempaan autoon, tehdä mitään muutoksia.

Pidätän hengitystä.

Olen niin kovasti keskittynyt pitämään lipun korkealla, että perinteiseen suomalaiseen tyyliin, olen yrittänyt kieltää nämä ajatukset ja selvitä niiden kanssa yksin.

Joskus pitää kuitenkin hyväksyä se, ettei kaikesta voi selvitä yksin. Ja sekin on ihan okei.

Oletko sinä kohdannut tilannetta, jossa elämä tuntuu vain pysähtyvän paikalleen? Miten pääsit siitä eteenpäin? Mikä asia sai sinut taas hengittämään?

Syöpäyhdistysten sivuilta katselin kursseja ja ryhmiä. Löyty paljon eri vaihtoehtoja, joihin voi osallistua Teamsin välityksellä.

Mutta jännästi Suomen teknologiapääkaupungissa Oulussa kaikki vertaistukiryhmät on peruttu koronatilanteen vuoksi.

0