Tänään
Voiko olla mahdollista

Voiko olla mahdollista

Sanoin tänään, että optimismin ylläpitämiseksi, olisi korkea aika saada välillä hyviä uutisia. Ja ne hyvät uutiset olisivat se, että minulle jatketaan tällä viikolla immunologista syöpähoitoa seitsemän viikon tauon jälkeen.

Sen jälkeen söin, pyörittelin hetken peukaloitani ja päätin lähtä reilusti etuajassa OYSiin kuulemaan eilisen kokovartalon TT-kuvauksen tulokset.

Odotellessa kuuntelin Harriet Lernerin ”Why won’t you apologize” -kirjaa.

Tunnin odoteltuani pääsin lääkärin juttusille.

Kun olin kertonut, miten voin, lääkäri sanoi:

”No kuuleppa, kun mulla on sulle hirveen hyviä uutisia!”

Hän jatkoi kertomista, että lantion alueella ei näy mitään uutta, eikä siellä pahemmin näy mitään vanhaakaan. Luustossa ei näy muutoksia, mutta keuhkojen tilanne on muuttunut. Keuhkoissa näkyneet tulehdusmuutokset eivät ole täysin kadonneet, mutta ne ovat pienentyneet. Pienentyneet ovat myös keuhkoissa näkyneet etäpesäke-nodulit. Keuhkojen etäpesäkkeet ovat pienentyneet parilla millillä!

Koska kuvantaminen näyttää näin hyvältä, eikä keuhkolääkäri ole huolissaan keuhkoissa näkyvästä maitolasimuutoksesta, lääkärit haluaisivat jatkaa pembrolitsumabilla jo torstaina tai perjantaina.

”Torstaina! Mitä pikemmin, sen parempi.”

Odotin kuulevani, että syöpähoitoja jatketaan pembrolitsumabilla ja ehkäpä jopa siitä, kuinka paljon syöpä on levinnyt. Sen sijaan minulle kerrottiinkin, että syöpä näyttäisi hieman jopa pienentyneen, jo YHDEN ainoan hoitokerran jälkeen!

Riskinähän edelleenkin on keuhkotulehdus tai jokin muu haittavaikutus, mutta katsotaan tilannetta yksi hoito kerrallaan.

Meinasin purskahtaa itkuun.

Onko mahdollista, että kaikkien huonojen uutisten jälkeen tulee pieni valonpilkahdus?
Vai onko tämä vain pienenpieni murunen ennen kuin paska osuu tuulettimeen?

En tiedä, enkä juuri nyt välitä.

Aion nauttia ja iloita mahdollisimman pitkään siitä, että nodulit ovat pienentyneet!

0