Mahdollinen sovittelu kiusaajani kanssa

https://nnebr.com/kun-tyonantaja-taistelee-kuolemansairasta-vastaan

Tämän päiväinen kirjoitukseni jatkaa näistä kahdesta edellisestä.

Olen pohtinut mahdollista sovittelua kiusaajani kanssa.

Sovitteluprosessihan tulisi menemään siten, että nyt kun kiusaajaani on jo kuultu siitä, millä tavoin olen häntä kiusannut ja häirinnyt, työnantajan edustajat ja työsuojelu kuulisi minun versioni tapahtumista.

Ainut ongelma tässä on ollut se, että minulle on ilmaistu jo etukäteen minun olevan syyllinen. Sen vuoksi en suostunut sovitteluun osallistumaan. Olin jo toinen jalka haudassa. Minun piti päästä takaisin elävien kirjoihin ja minun piti saada kiinni elämänhalusta. Minkä takia olisin käyttänyt kallisarvoista energiaa sovitteluprosessiin, jonka lopputulos oli minulle jo ilmaistu?

Olettaen kuitenkin, että osallistuisin tähän prosessiin jossain vaiheessa, mikä hyöty siitä olisi minulle?

Sopiminen

Kun molempia osapuolia ollaan kuultu, olisi aika keskustella yhdessä. Pohtia tapahtuneita, kuulla toista, läytää yhteisymmärrys.

Tässä ongelmana on se, että minä en tule kiusaajaani enää ymmärtämään.

Minä ymmärsin häntä siihen saakka, kun hän sanoi minulle: ”En voi kaikkien toiveita ottaa huomioon.”

Minä puhuin siitä, että tarvitsen tyiettyä joustavuutta työaikojeni sijoitteluun, jotta voin käydä syöpähoidoissa ja jotta selviän elämästäni. Kiusaajalleni tämä oli toive. Vaikka ilmoitin, että kyseessä ei ole toive, vaan terveyteni kannalta välttämätön joustotoimenpide.

Viimeinen niitti oli se, kun kiusaajani teki minusta häirintäilmoituksen. Minä olin kuunnellut tämän henkilön henkilökohtaisia huolia, hänen terveyshuoliaan. Olin toistuvasti puolustanut häntä, kun häntä kohdeltiin työyhteisössä epäasiallisesti. Olin puuttunut häntä koskevaan epäasialliseen käytökseen. Mutta minä olin häirinnyt häntä? Hän kertoi minulle huoliaan, vaikka olin häirinnyt häntä? Mitä ihmettä?!

Hän tiesi minulla olevan syöpä. Olihan hän sen takia yrittänyt saada minua vuoden sairauslomalle.

Siitä huolimatta hän purki minulle huoliaan. Siitä huolimatta hän antoi tilanteen pahentua, pahentua ja pahentua.

Minulle hän sanoi, että voin hänelle soittaa ihan yksityishenkilönä, ystävänä ja kertoa hänelle huolistaan. Samalla, kun hän puuhaili minusta häirintäilmoitusta selkäni takana.

Tämän ihmisen kanssa minun pitäisi sopia?

Ei tule tapahtumaan.

Ihmispaskaa

Ellei kiusaajani ota julkisesti vastuuta teoistaan ja julkisesti pyydä minulta anteeksi käytöstään, minä en tule koskaan sopimaan. En tule antamaan anteeksi. En tule ymmärtämään.

Voin häntä kohdella töissä ihmisenä, mutta kaiken työasian ulkopuolella hän on minulle täyttä ihmispaskaa, jolla ei ole minulle mitään arvoa. Jolla ei ole koko maailmalle mitään arvoa.

Hän on tietoisesti tehnyt elämästäni helvettiä, tietäen että se on helvettiä jo valmiiksi.

Hän ei ansaitse minun anteeksiantoani.

Minä tulen päästämään irti vihasta ja katkeruudesta häntä kohtaan. Se on minulle terveellistä, se on minulle oikein ja minulle hyväksi. Mutta tulen lopun elämääni kertomaan tästä ihmisestä, joka tietoisesti ja tahallisesti aiheutti parantumatonta syöpää sairastavalle ihmiselle tällaista paskaa kaiken syöpäpaskan keskellä.

Anteeksianna, ymmärrä ja unohda

Olen kirjoittanut anteeksiantamisesta aiemmin. Pohtinut, mitä se tarkoittaa ja miten se tehdään. Olen pohtinut myös anteeksipyytämistä ja sitä, kuinka vaikeaa se itselleni on.

Minulle on sanottu, että pitäisi antaa anteeksi. Olen lukenut, että pitäisi antaa anteeksi.

Mutta Harriet Lernerin kirjassa Why Won’t You Apologize, Lernerillä on sama näkemys anteeksiantoon kuin minullakin:

Kukaan ei tiedä, mitä on anteeksiantaminen. Se tarkoittaa meille jokaiselle jotain erilaista. Anteeksianto ei ole jotain konkreettista, vaan se on jotain, minkä jokainen meistä määrittelee itse. Toisille se on sitä, että päästää irti vihasta. Toisille se on sitä, että oppii rakastamaan väärintekijää kaikellä sydämmellä.

Minä en tidä, mitä anteeksianto on minulle. Mutta sen tiedän, että tälle henkilölle en tule anteeksi antamaan.

Minulle anteeksianto on ehkäpä sitä, että pystyn jättämään asian taakseni ja jatkamaan elämääni väärintekijän kanssa. Kiusaajani kanssa en suostu olemaan työasioiden ulkopuolella missään tekemississä.

Sanoin Naapurille: jos alan ymmärtää tai osoittaa jonkin sortin pehmenemistä kiusaajaani kohtaan, hänen pitää lyödä minua pesäpallomailalla päähän. Hän ei saa antaa minun pehmetä mikrosentin murto-osaa. Ei nanometriä, eikä edes yhden kvarkin verran. Kiusaajani ei ansaitse minulta mitään muuta kuin vihaa.

Niin väärin hän minua kohteli.

Niin kamalat vaikutukset hänen teoillaan minuun oli.

En tule antamaan anteeksi, en tule ymmärtämään, enkä tule unohtamaan.

Hän ei sitä ansaitse.

Hylkiö

Jos palaan töihin, palaan sinne hylkiönä.

Tiedän kiusaajani puhuneen minusta paskaa jo pitkän aikaa. Työkykyneuvottelussa työnantajan edustaja kertoi, ettei ollut puuttunut tilanteeseen, koska oli ymmärtänyt, etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Itse en ollut näin sanonut, enkä ollut näin ajatellut. Kiusaajani oli keskustellut tämän työnantajan edustajan kanssa silloin, kun sain diagnoosin. Joten kukahan olisi tämän valheen kertonut?

Olen kuullut myös muita asioita, joista olen osannut päätellä, että kiusaajani on puhunut minusta paskaa ylemmille henkilöille. Häntä on kuultu kaiken aikaa tämän tilanteen edetessä, hänelle on tarjottu jopa apua, vaikkei tiedetty, mikä on ongelma, koska kukaan ei ollut minun kanssani keskustellut.

Hän on ehtinyt sairauslomani aikana kertoa koko työyhteisölle, kuinka kamala henkilö olen. Työnantaja on varmasti tukenut häntä tässä prosessissa.

Joten jos palaan töihin, työyhteisö näkee minut kiusaajana. Minä olen se parantumattomasti sairas henkilö, joka on kiusannut tätä viatonta väsynyttä ihmisparkaa.

Tulen olemaan hylkiö.

Mutta ei se mitään. Koska kiusaajani on osa työyhteisöäni, minä en voi olla osa sitä yhteisöä. Minä tulen eristämään itseni tuosta yhteisöstä, koska minä en suostu olemaan kiusaajani kanssa missään muussa tekemisissä kuin missä on pakko olla. Työasiat voimme hoitaa asiallisesti ja ihmismäisesti, mutta missään muussa kanssakäymisessä en suostu tämän henkilön kanssa olemaan.

Joten minun täytyy eristää itseni työyhteisöstä.

Toki se ei haittaa, koska työyhteisö on jo eristänyt minut itsestään.

En tainnut koskaan olla osa työyhteisöä tai ehkä meillä ei alun alkaenkaan ole mitään työyhteisöä ollut. Ehkäpä se on vain läjä ihmisiä, jotka tekevät töitä ja turvaavat oman selustansa ja elävät oman napansa ympärillä. En osaa sanoa. Ainakaan minuun ei olla suhtauduttu siten, miten olen kuullut muihin syöpäpotilaisiin suhtauduttavan: myötätunnolla, välittämisellä ja jopa häiritseväksi asti menevällä empatialla.

Toisille järjestetään Wappiryhmiä, joissa tsempataan, tuetaan ja piristetään sairasta, toiset leimataan kiusaajiksi.

Joten olen hylkiö. Hyväksyn sen.

Sopimus

Sovittelun lopuksi pitäisi tehdä sopimus siitä, että on sovittu. Tämä sopimus pitäisi allekirjoittaa ja osapuolten pitäisi toimia tämän sopimuksen mukaan jatkossa. Jatkotoimenpiteinä saattaisi olla esimerkiksi parin viikon välein pidettävät keskusteluhetket, jolloin päivitetään kuulumisia.

Tällaiseen en tule suostumaan.

Ellei kiusaajani ota vastuuta teoistaan siten, että minun maineeni puhdistetaan, minä en tule tämän ihmisen kanssa sopimaan, enkä minä tule siten mitään sopimusta allekirjoittamaan.

Tiedän, että on tyhmää kertoa näistä aikeistani näin julkisesti etukäteen.

Yritän sillä varmistaa sen, että pidän kiinni omasta ihmisarvostani. Koen sen tulleen niin pahasti talotuksi, hakatuksi, jyrsityksi, murskatuksi ja silputuksi, että suojelen sitä kaikin keinoin. Niihin keinoihin kuuluu se, että pidän tästä päätöksestä kiinni.

Ellei kiusaajani ota vastuuta teoistaan.

Minä
En
Tule
Antamaan
Anteeksi


2

2 thoughts on “Mahdollinen sovittelu kiusaajani kanssa

    • 💖💖

    • Tiedoksi blogin lukijoille että olen tämän aamun tallennellut näitä Netan blogin sivuja archive piste org arkistoon. Eli jos Netan työnantajat saavat tämän blogin suljettua ja poistettua netistä, kaikki tekstit löytyvät sieltä Internet Archivesta samanlaisina kuin ne on tänään sinne talletettu. Olen myös ottanut kuvankaappauksia ja kopioinut tekstejä tekstitiedostoiksi eli jos työnantaja saa jotenkin Internet Archiveenkin vaikutettua niin tekstit saadaan kyllä aina sitten pulpahtamaan takaisin nettiin jostakin. Suosittelen tekstien tallentamista ja kuvankaappailuja muillekin blogin lukijoille.

Comments are closed.