Tänään
Syntymäpäivä 15.10. – 37 vuotta

Syntymäpäivä 15.10. – 37 vuotta

Aamulla heräsin siihen, kun minusta tultiin ottamaan verta. Unenlaatu ei ollut ollut mikään maailman paras ja olin herännyt useamman kerran yöllä, mutta nyt sain nukuttua.

Torstaina sain itselleni paremman patjan, sellaisen, jossa on moottori ja ilmaa. Se vaihtaa asentoa 10 minuutin välein, jottei tulisi makuuhaavoja. Mikään maailman paras patja tämä ei ole, mutta paljon pehmeämpi ja parempi kuin se graniitinpala, jonka päällä nukuin.

Torkahdin vielä hetkeksi ja sitten äiti tuli. Ajattelin putsata itseni ja meikata, jotta tuntisin oloni edes hitusen ihmiseksi omana syntymäpäivänäni. Kysyin aamuhoitajalta, olisiko mahdollista päästä suihkuun ja hän vähän lupaili, että olisi, joten jätin sitten freesaamatta itseni. Virhe.

En päässyt suihkuun.

Tunsin oloni kuvottavaksi ja ällöksi koko päivän.

Äiti toi minulle uuden peilin rikkoutuneen tilalle

Sekä Elovena välipalajuoman ja synttärikortin. Synttärilahjan olinkin jo saanut, tämän läppärin, jolla olen teille kirjoitellut nyt pari viikkoa (950 euroa / 1850 eurosta). Äiti oli eilen onnistunut metsästämään minulle samanlaisen peilin, joka minulla oli mennyt rikki. Olin kertonut ostaneeni sen Ideaparkin Tigeristä ja sieltä äiti oli käynyt sitä metsästämässä. Mutta ei niitä ollut, joten olivat menneet Valkeaan. Eivät olleet osanneet ajaa Kivisydämeen, vaan olivat menneet Autosaareen ja sitä kautta sitten löytäneet minulle peilin.

Itse en ollut vanhaa peiliä rikkonut. Helekatti oli heittänyt sen lattialle. Minusta tuntuu, että minä sain silti sen seitsemän vuoden epäonnen, joka siitä seurasi.

Lääkäri tuli kertomaan, että oli jutellut kardiologin kanssa. Kardiologi oli sanonut, ettei trombi ole kutistinut yhtään, eikä sille voi tehdä mitään. Olen liian huonossa kunnossa leikattavaksi. Oloani voidaan yrittää helpottaa lääkityksellä ja verenohennuslääkettä voitaisiin jatkaa, jottei tilanne pääse pahenemaan, mutta mitään ei voida tehdä. Sydämen oikea kammio on laajentunut reilusti suuremmaksi kuin vasen, vaikka normaalisti sen pitäisi olla selvästi pienempi. Tämä on merkki siitä, että sydän alkaa antamaan periksi. Hän pahoitteli sitä, että joutuu kertomaan tällaisia uutisia syntymäpäivänäni.

Pasi tuli paikalle kymmenen jälkeen

Toi minulle Ilahduttajan minulle lähettämän synttärikortin. Synttärilahjaa ei ollut, koska en ollut kertonut, mitä haluan. Pasi on monta tosi ihanaa asiaa, mutta lahjoja hän ei osaa ostaa. MUTTA. Pasi kertoi sen heti alusta alkaen! Ihan ensimmäisiä asioita, mitä hän kertoi oli se, että hän ei muista syntymäpäiviä, eikä hän osaa ostaa syntymäpäivälahjoja. Eikä muista muitakaan merkkipäiviä. MUTTA. Sen sijaan hän on läsnä joka ikinen arkipäivä. Ja sitä hän on ollutkin. Minä olen muistanut muistuttaa Pasia niistä merkkipäivistä, mitkä minulle on tärkeitä. Olen muistuttanut myös niistä, jotka ei ole, koska on olut liian hauska katsoa, kun Pasi panikoi sitä, mitä hän nyt ostaa minulle ystävänpäivälahjaksi. Menee läpi joka vuosi. Ei vielä seitsemässä vuodessa ole oppinut, että minunkin mielestäni ystävänpäivä on ihan naurettava päivä. Kyllä meidän pitäisi muistaa ystäviä joka päivä, ei vaan yhtenä päivänä vuodessa.

Joka tapauksessa äiti lähti läpsystä ja Pasi jäi. Hiljaista oli. Minä olin väsynyt ja hapenpuutteessa. En saanut mistään otetta. En tiedä, mitä Pasi oli.

Puoliltapäivin tuli kakkulähetys.

Auttaja oli kysynyt tiistaina, saako tuoda minulle kakun (kotiin). Kerroin, etten syö kakkuja, mutten ala tappelemaan, jos hän haluaa sellaisen tuoda. Annoin tiukat parametrit, joiden mukaan toimia: Juustokakku, ei liian makea, mustikoita ja mansikoita, ei hedelmiä, mahdollisimman vähän makea pohja (se jää syömättä kuitenkin), mielellään pelkkää juustokakkumöhnää.

Toteutus oli erittäin hyvä. Kakussa oli kyllä digestivepohja, mutta siihen oli kuulemma laitettu vähemmän sokeria. En tiedä, en maistanut, jätin Pasille. Möhnä oli kahdessa kerroksessa, liilaa ja valkoista. Päällä marjoja. Oli erittäin hyvää. Silti en saanut ihan koko palaa syötyä, mutta yllättävän paljon kuitenkin.

Auttaja tuli ja meni. Kävi vain tuomassa kakun ja lähti jatkamaan työpäivää. Laitoin perään viestiä, että oli ollut erittäin hyvää.



Seuraava läpsy tuli puoli neljältä

Isän ja äitipuolen muodossa. He toivat kortin ja pinkin Atsalean. Syntymäpäivälahja oli tullut jo läppärin muodossa (900 euroa / 1850 eurosta). Kysyin hoitajalta suihkusta ja hän kertoi, että se yritettäisiin järjestää, mutta hyvin mahdollista, ettei onnistuisi. Hän kertoi, että heillä on suihkumyssyjä, joilla saa pestyä hiukset ilman suihkua. Päätimme kokeilla sellaista. Myssy piti ilmeisesti lämmittää, jonka jälkeen hoitaja toi sen minulle, laittoi päähäni ja hieroi päähän kolme minuuttia. Sen jälkeen myssy otettiin pois päästä, hiukset kuivattiin ja valmis. En osaa sanoa, miltä lopputulos näytti, mutta ainakin hiusten kuivuttua hiukset tuntuivat paremmalta. Ei täysin puhtailta, muttei yhtään enää niin rasvatukalta, miltä se tuntui.

Pasi lähti kotiin ruokimaan kissat ja itsensä. Me jäimme istuksimaan (makoilemaan).

Ruoka tuli viideltä, Pasi tuli muutama minuutti sen jälkeen. Ruokana oli kalakeittoa, jossa kala oli aivan uskomattoman kuivaa. Kuten tavaksi on jo muodostunut, minä söin vähän, Pasi söi loput. Minä söin salaatin, maistoin jälkiruokaa ja Pasi söi jälkiruoasta loput. Tarkoituksena oli ollut syödä jälkkäriksi vielä kakkua, mutta seuraavana vuorossa oli katetrointi.



Voi mitä kaikkea hauskaa sitä ihminen saa synttäriksi

Putken virtsateihin. Olin katetria ajatellut ehdottaa jo eilen, mutta se oli vielä jäänyt ajatuksen asteelle. Minun ajatukseni asiasta oli se, että koska vessareissut jopa tuohon portapottyyn sängyn viereen olivat näin rankkoja, vessareissujen rankkuutta pitäisi keventää. Eli ottamalla vessareissuista kaikki pakolliset reissut pois.

Itse en ehtinyt tätä ehdottaa, mutta hoitaja kysyi, mitä asiasta ajattelisin. Minä sanoin, että olin asiaa jo ajatellut ja tullut siihen tulokseen, että se on hyvä idea. Hoitaja ehdotti, että se laitettaisiin ennen kotiutumistani, minä sanoin, että se voitaisiin laittaa ennen seuraavaa vessareissuani. Joten sovimme, että laitetaan se kohta tulevan päivällisen jälkeen.

Joten päivällisen jälkeen ei syöty kakkua jälkkäriksi, vaan sain putken virtsateihin.

Minulla on ollut katetri aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulla ei ollut epiduraalia. Aloin hyperventiloida pelkästä jännityksestä, pelkäsin toimenpiteen olevan yhtä epämiellyttävä kuin ajatus kyseisestä toimenpiteestä. Loppujen lopuksi se ei tuntunut missään. Kun katetri meni virtsarakkoon, se kirveli hitusen. Ehkä 2/10. Muutoin oli kivuton ja tunnoton toimenpide.

Samalla alapää tuli putsattua kunnolla. Olin sitä kyllä pyyhkinyt kosteuspyyhkeillä, mutta suihkussa en ollut päässyt käymään ikuisuuksiin. Kotona sentään pidin huolen intiimihygieniasta niinkin hienon keksinnön kuin pillupuhelimen avulla, mutta täällä en ollut päässyt vessaan asti kertaakaan. Joten pillupuhelin oli vessassa. Olisin tarvinnut pillukännykän.

Pasi lähti käymään ulkona sillä aikaa

Kun minulle tungettiin letkua virtsateihin. Hän palasi sopivasti toimenpiteen päätyttyä. Sen jälkeen pohdimme huomista aikataulua. Minä suunnittelin, että nyt viikonloppuna pitäisi tavata Naapuri ja Auttaja. En ollut heitä tavannut taas ikuisuuksiin. Siitä huolimatta en ollut ollut hetkeäkään yksin. Naapuri on ollut minun perheeni täällä yksitoista vuotta ja nyt hän oli jäänyt ihan paitsiolle. Auttaja oli uusi tuttu, mutta koin yhteyttä häneen ja hän oli adoptoinut minut niin omakseen, että tunteidenkäsittelyhierarkiani hälytyskellot soivat. Hierarkiani oli nyt täysin sekaisin ja se olisi korjattava.

Jos minulla on aikaa enää päiviä tai viikkoja, niin minun pitää antaa aikaa niille ihmisille, jotka ovat olleet tässä kanssani kaikessa mukana. Ja vaikka Auttaja onkin ollut mukana lyhyen aikaa, hän on ollut mukana sitäkin intensiivisemmin. Syövän myötä ihmissuhteen kesto ei välttämättä tarkoitakaan paljoa, sen sisältö saattaa olla se painoarvo, mitä tarvitaan.

Huomisen aikataulua pohdittuamme äiti ja isäpuoli saapuivat paikalle. Jonkin aikaa juteltiin tulevien viikkojen suunnitelmasta ja sitten Pasi lähti iltatoimiin. Äidin kanssa järjestelmille syntymäpäiväkortit seinälle paremmin. Meitä molempia häiritsi se, miten ne oltiin vain tökätty siihen. Asettelun jälkeen lopputulos oli paljon parempi.

Oli muuten ÄLYTTÖMÄN hyvää kakkua, kiitos siitä!


25

25 thoughts on “Syntymäpäivä 15.10. – 37 vuotta

    • Heti aamulla ensimmäiseksi täytyi päästä lukemaan synttäritunnelmat. Kuulosti mukavalta ja lämminhenkiseltä – no katetria lukuun ottamatta. Näkee, että olet ihmisille tärkeä ja ihmiset sinulle.

      Kehuin jo aiemmin kirjoittamistasi. Tänäänkin itku ja nauru vuorottelivat kuin parhaissa kaunokirjallisuuden teoksissa. Kunpa vielä pääsisit siitä uuden uran luomaan. Yksi nauru tuli, kun kirjoitit Pasin jujuttamisesta lahjojen suhteen (vaikka se julmaa onkin, symppaan Pasia kun itse olen ihan samanlainen lahjanostaja kuin hän). Ääneen hörähdys tuli, kun huomasin ajattelevani tuotekehityshaasteita kännykkävalmistajille.

      Hienoa, että on konsteja välttää rasitusta, tuosta hiustenpesumyssystä en ollut kuullutkaan.

      Jatka taistelua! Täällä eletään mukana.

    • En osaa sanoa tähän oikein mitään, aivoni jumittuivat tohon tylyyn kommentoijaan/kyselijään ..miksi pitää olla toiselle ilkeä…saako jotain sairasta nautintoa kommenteillaan??? Koeta scrollata ohi vaan, jos vaan pystyt. Tsemppiä, luen juttusi aina aamulla ensimmäisenä.

    • Hei Netta,
      olipa ihana, että kirjoitit tänne syntymäpäivästäsi ja laitoit kuviakin. Moni on sinua muistanut.

      Edelleen toivotan sinulle paljon tsemppiä sekä onnenkantamoisia ja voimia kaikkeen.
      Toivottavasti terveydentilassasi tulee pian käänne parempaan. <3

    • Syntymäpäivästä tuli kuin tulikin myös syntymäpäivä, ei pelkästään sairastamista. Onneksi olkoon!

    • Hei Netta! Luin eilen kirjoituksesi Apu-lehdestä. Tuo kosketti minua syvästi. Itse olen sairastanut melanooman kuusi vuotta sitten. Minulle annettiin myös vastaanotolla elinaikaennusteet käteen, mutta ulos päästyäni heitin ne roskiin. Olen itse uskossa Jeesukseen ja tiedän, ettei kukaan lääkäri päätä elinpäivieni lukumäärää. Ne ovat yksin Herran kädessä. Itse asiassa, ensimmäiset sanat, jotka sain Herralta heti tuon diagnoosin jälkeen oli, että ”Puhu elämää yllesi”. Tuota samaa huomasin sinussa! Oman sairauteni aikana sain valtavasti lepoa ja rauhaa Herralta ja tartuin Raamatun lupauksiin.
      Sydämessäni koin, että minun tulisi vielä kirjoittaa sinulle muutama sana pelastuksesta. Ihan siis kaikessa rakkaudessa, ei loukkaukseksi ♥️
      Mutta jokainen, joka uskoo Jeesukseen ja siihen, että Hän on kuollut puolestamme ristillä, antaa elämänsä Hänelle ja pyytää Häntä elämäänsä, tunnustaa syntinsä, katuu ja pyytää niitä anteeksi ja haluaa kääntyä pois synneistä, sekä tunnustaa, että Jeesus on Herra ja että taivaallinen Isä on Hänet kuolleista herättänyt, uudesti syntyy ylhäältä käsin (hengellisesti) ja on saava iankaikkisen elämän Jumalan rauhan valtakunnassa. Ilman Jeesusta ihminen joutuu kohtaamaan Jumalan tuomion ja saa osakseen iankaikkisen hengellisen kuoleman (joutuu kokonaan eroon Jumalasta) ja tuskan kadotuksessa. Tämä valinta on tehtävä täällä ajassa, vielä kun elämme 🙏🏻

      “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
      ‭‭Johannes‬ ‭3:16‬ ‭FB38‬‬

      Rukous, jonka voit lausua, jos haluat ottaa Hänet Vapahtajaksesi:
      ”Rakas Herra Jeesus,
      Tiedän, että olen syntinen
      ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.
      Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.
      Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.
      Turvaudun Sinuun Vapahtajana
      ja haluan seurata Sinua Herranani.
      Jeesuksen nimessä, Aamen”.

      Toivotan sinulle siunausta ja iloa syntymäpäivänäsi! Ja jos koet, että haluat ottaa minuun yhteyttä, niin laita viestiä ♥️

      • Netta saa nyt aika paljon tämäntyyppisiä kommentteja, vaikka hän on sanonut, ettei toivo niitä. Tarkoitus on varmasti vilpittömästi hyvä, mutta nyt pitäisi yrittää asettua toisen asemaan: Haluaisitko itse, että todella vaikessa elämäntilanteessa sinulle tuputettaisiin väkisin toisenlaista maailmankatsomusta? Olisiko hyvä ja oikein, että jokainen hieroisi omaa kristinuskoaan, islaminuskoaan, luonnonuskoaan, ateismiaan, buddhalaisuuttaan kasvoillesi juuri silloin, kun et sitä yhtään toivo? Miltä se tuntuisi?

        Uskonnottomana pystyn hyvin kuvittelemaan, miltä tällainen uskonnon tuputtaminen tuntuu. Ei tuntuisi mukavalta, vaan rajojeni ylittämiseltä ja jo olemassa olevan vakaumukseni ylenkatsomiselta ja vähättelyltä. Toivon, että Netta pystyy jo kokemuksen voimalla olemaan välittämättä näistä kommenteista. Uskonnottoman elämä voi olla hyvin syvää ja onnellista, eikä minun ainakaan tarvitse pelätä kuolemaa – lakkaan silloin vain olemasta. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu ennen kuolemaa. Uskonnoton ei kaipaa uskovien huolenpitoa eikä sääliä, sille ei ole mitään tarvetta.

        Nyt hiukan myötätuntoa, rakkautta ja viisautta kehiin. Netalle lämpimiä ajatuksia täältäkin.

        • En voi vastata Ninan puolesta, mutta kenties jonkinlainen puolustus silti sallitaan kolmannelta (vai neljänneltä?) pyörältä.

          Mielestäni on aika kohtuutonta syyttää Ninan viestiä ”väkisin tuputtamiseksi”, ”kasvoille hieromiseksi”, tai edes toisen ihmisen vakaumuksen vähättelyksi. Ainut, mitä hän nähdäkseni ”tuputti”, oli: ”siunausta ja iloa syntymäpäivänäsi!”

          Muuten olen kyllä monessa kohtaa kanssasi samaa mieltä Merja: kuolemassa ei varsinaisesti ole vielä mitään pelättävää, mutta sitten tuomiossa sen jälkeen voi ollakin. Ja tärkeintä tosiaan on se, mitä tapahtuu ennen kuolemaa – sen jälkeen on jo myöhäistä vaikuttaa ikuisuuteensa.

          Sanoisin vielä senkin, että nimenomaan myötätunto, rakkaus ja ehdottomasti myös viisaus olivat Ninan kommentin vaikuttimina minun nähdäkseni. Hänhän halusi tarjota Netalle parasta, mitä hänellä oli antaa!

          Ehkä tämä ei ole oikea paikka pidemmille kekusteluille näistä aiheista, mutta heitän vielä yhden kysymyksen ilmoille. Mihin perustuu uskosi siihen, että lakkaat olemasta kuoleman jälkeen? Uskallatko todellakin riskeerata elämäsi vain oman mielipiteesi varaan, vai onko sinulla jotain todisteita tämän väitteesi todenperäisyydestä? No joo, tuli jo useampikin kysymys, mutta kaikkea hyvää sinulle Merja ja tietenkin Netalle (jonka tukemisesta näissä kommenteissa tulisi ehkä enimmäkseen olla kyse), jos tämän luet!

          • Minun pointtini oli Netan nimenomaisen ja ääneen lausutun toiveen kunnioittaminen – ei se, kuka tässä asiassa on oikeassa. Tässä ei ole nyt kyse meidän täysin ulkopuolisten kommentoijien oikeuksista, haluista ja toiveista, vaan Netan toiveista meille kommentoijille. Kunnioitetaan niitä, varsinkin, kun niitä ei minun havaintojeni mukaan kovin montaa ole. Ehkä vain tämä yksi?

            Kaikkea hyvää sinullekin, Osma! 🙂 Tarkoituksesi ja tahtosi on varmasti hyvä.

      • Shalom ystävät! 🤗

        Kiitos Osmo kauniista sanoistasi, ymmärsit viestini tarkoituksen 🙏🏻

        Ymmärrän Merja myös sinun pointtisi, vaikka sinä et ehkä ymmärtänytkään minun motiivejani. Joku voisi tosin tulkita sinunkin sanojasi omien näkemystesi ”tuputtamisena”. Mutta tuskinpa tuo oli sinunkaan tarkoituksesi 😊

        Eikä se ollut minunkaan motiivini, tuputtaa yhtään mitään, vaan puhtaasti lähimmäisenrakkaus ja sielunhätä. Ja koska muutkin uskovat ovat täällä kommentoineet, kokevat varmasti samaa. Silloin kun taivaallinen Isä laskee jotain sydämelle, siinä haluaa toimia kuuliaisesti. Uudestisyntymätön ihminen ei kaikkea tätä vielä käsitä. Kyseessä on kuitenkin vain ja ainoastaan rakkauden osoittaminen toista ihmistä kohtaan, eikä rakkaus tee kenellekään pahaa (aito rakkaus, en puhu esim. väkivaltaisesta ”rakkaudesta”). Vaan Taivaallinen Isä rakkaudessaan kutsuu Nettaakin luokseen, koska hän on kallis ja arvokas, hyvin rakas.

        Tuosta sielun sammumisesta haluan avata asiaa sen verran, että se on kaukoidän uskonnoista Suomeen rantautunut näkemys, joka on valheellinen. Näissä maissa palvotaan enimmäkseen mykkiä patsaita, ei elävää Jumalaa. Ihmisellä on kuoleman jälkeen edessä iankaikkisuus, joko Jumalan läheisyydessä tai kadotuksessa. Valinnan tästä voi tehdä vain täällä ajassa, eläessä, ei enää kuoleman jälkeen. Ihmisille on annettu vain yksi nimi taivaan alla, jossa on sielun pelastuminen, ja se on Jeesus Kristus (ei islam, ei hindulaisuus tai mikään muukaan uskonto johda pelastukseen). Uudestisyntymisen jälkeen uskova saa henkilökohtaisen suhteen rakastavan taivaalliseen Isän kanssa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Kyse on siis suhteesta, ei uskonnosta. Ja vielä selvennykseksi ihan kaikessa rakkaudessa, että tämäkään ei ole nyt tuputtamista, halusin vain oikaista tuota näkemystä. Mutta jokaiselle on Herra antanut valinnanvapauden ja ihminen itse valitsee, missä viettää iankaikkisuutensa.

        Luin vasta pari iltaa sitten Netan koskettavan kertomuksen, joten en ole ollut tietoinen näistä toiveista. Mutta jos olen Nettaa jotenkin loukannut kirjoituksellani, pyydän vilpittömästi anteeksi. Se ei ole koskaan ollut tarkoitukseni.
        Netalle kirjoitin sydämestäni ja hänelle tekstini osoitin, joten jätetään se myös hänelle. Hän itse päättäköön mitä siitä ottaa vastaan ja mitä ei ♥️

        Siunausta teille molemmille ja Jumalan rauhaa! 🤗

    • Voi Netta mitä olet tehnyt ja saanut aikaan.

      Löysin kirjoituksesi vasta toissapäivänä, mutta olen ollut nyt kaksi päivää täysin kokemustesi ja pohdintojesi pauloissa.

      Olen kahden päivän ajan saanut tekstejäsi lukiessani sellaista tykitystä erilaisuudesta, erilaisuuden ymmärtämisestä, itsensä löytämisestä, tunteista ja niiden ymmärtämisen ja näyttämisen vaikeudesta, ihmisyydestä – hyväntahtoisuudesta ja myös pahantahtoisuudesta, että olen lähes hypnoosissa. Olen löytänyt itseni monesta ajatuksesta, enkä aina niin hyvässä valossa. Olen löytänyt pohdinnoista oman elämäni muita ihmisiä, niin hyvässä, pahassa kuin neutraalissa valossa. Olen ymmärtänyt uudella tavalla monta asiaa, minkä ansiosta voin näistä toivuttuani olla toivottavasti hieman ymmärtäväisempi, suvaitsevaisempi ja omilta tunnetaidoiltani hieman vähemmän keskeneräinen kuin olen tähän saakka ollut.

      Voi Netta mitä olet tehnyt ja saanut aikaan. KIITOS!

      Hyvää vointia ja toivottavasti voinnin paranemista. Hang in there!

    • Sinä olet selvästi upean kiva tyyppi 🙂 Lainatakseni Pasin ja sinun tyyliä! 🙂 Suhteenne kuulostaa syvästi rakkaudelliselta – onneksi hänellä on sinut! Sinulla hänet! Itketäää lukea tarinaasi – näin tuntemattomanakin voi toivoa vain hyvää hhvää hyvää ja ihmettä – ja samalla herää vahvasti ajatus, miten sisukas aurinko olet! Liikutat satoja, ellei enemmän. Kiitos siitä – ja visusti pidän sinut iltarukouksessa!

    • Minustakin tuli lukijasi. Mitä pidempään lukee, alkaa päässä kulkea hurjan myönteisiä ajatuksia sinua ja myös niitä merkityksellisiä ihmisiäsi kohtaan. Joskus sitä ajattelee, että maailma on parempi paikka, kuin tässä kaiken keskellä tulee huomanneeksi. Toivon ihmettä tapahtuvaksi kohdallesi, se olisi hyvin ansaittua.
      (p.s. tytär sai ensimmäisen hpv piikin ja selvisi siitä pienellä käsisäryllä. toinen vielä ja mamin olo tuntuu huojentuneelta. Siitä juuri tälle blogille ja sinulle iso Kiitos. <3).

    • Luin tarinasi Apu-lehden verkkosivulta. Kirjoitat niin, että sait minut pysähtymään, ajattelemaan syntyjä syviä, elämän raadollisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, merkitystä, arvaamattomuutta ja mahdollisuuksia. Toivon sinulle ihmettä ja lempeitä tuulia. Hienoa, että kerrot tarinaasi ja uskon, että se auttaa monia.

    • Meillä on sama syntymäpäivä. Nuorempi tyttäreni oli tehnyt juustokakun, jossa oli vadelmia ja mustikoita. Kävin tänään lääkärintarkastuksessa. Sain pitää kuorma-autokortin ilman mitään rajoituksia. Rapsutukset kissoille. Hienoa, kun jaksat kirjoittaa. -tatjana

    • Olen rukoillut puolestasi ja toivon sinulle pelkkää hyvää. Kannustan sinua vastaanottamaan Jeesuksen elämäsi Herraksi ❤️

      • Viittaan aiempaan keskusteluun uskonnollisista kommenteista. Jos ihminen on pyytänyt, ettei hänelle lähetetä uskonnollisia kommentteja, kunnioittakaa sitä. Kaikki muu on rajojen ylitystä riippumatta siitä, vaikka tahtoisittekin hyvää. Todistakaa uskonne eli jättäkää asia oletetun kaikkivaltiaan haltuun.

    • Iso kiitos, että kirjoitat! Olet ajatuksissani! lämpimin terveisin Marianna

    • Hyvä Netta! Sä olet kuoleman pahin vastakohta. Mutta tietoinen miten siinä lopulta käy. Tsemii loppuliukuun. Ja vittuile vielä jos huvittaa. Mulle. You badass!

    • Onnea!

      Ja muista että toivoa on niin kauan kun on elämää.

      Mielen hyvinvointi on erittäin tärkeää. On tapauksia, joissa henkilöt ovat parantuneet syövästä nauruterapialla. Positiiviseen ajatteluun vannominen ei ole mitään hömppää. Synkkä mieli voi sairastuttaa, mutta samoin ajatuksia, eli mieltä korjaamalla voi myös parantua.

      Myös ruokavaliohoito on tärkeä. Jossain viestissä olikin vaihtoehtohoidoista ja inkivääristä mainintaa. Inkivääri voisi olla yksi tehokas komponentti. Myös sokerin jättäminen voi olla hyväksi.

      Minusta tilanteessasi kannattaisi kokeilla perus lääkehoitojen lisäksi mielen parantamista esim. meditoimalla tai jopa nauruterapialla (voit katsoa putkeen komediasarjoja ja elokuvia). Ajattelutapa suunnatten siihen että parannut.

      Samoin kannattaa aloittaa ruokavalio ja vaihtoehtohoidot. Ryhtymällä itse toimeen ja ajattelemalla että voit vaikuttaa sairauteesi, voit pelastaakin henkesi. Ainakin kannattaa yrittää!

      Lisätietoja saat paljon internetistä, mutta suosittelen lukemaan Karita Aaltosen tarinaa ja suosituksia.

      Karita on tehnyt myös kirjan siitä kuinka parantui ”parantumattomasta” syövästä.

      Karitan nettisivuille pääsee tästä:

      https://www.karitaaaltonen.fi/syopadiagnoosi-aloita-tasta/

      Karitan löydät facebookista täältä:

      https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10159337353789890&id=537819889&m_entstream_source=timeline

      Voimia!

    • Onnea!

      Muista että toivoa on niin kauan kun on elämää.

      Mielen hyvinvointi on erittäin tärkeää. On tapauksia, joissa henkilöt ovat parantuneet syövästä nauruterapialla. Positiiviseen ajatteluun vannominen ei ole mitään hömppää. Synkkä mieli voi sairastuttaa, mutta samoin ajatuksia, eli mieltä korjaamalla voi myös parantua.

      Myös ruokavaliohoito on tärkeä. Jossain viestissä olikin vaihtoehtohoidoista ja inkivääristä mainintaa. Inkivääri voisi olla yksi tehokas komponentti. Myös sokerin jättäminen voi olla hyväksi.

      Minusta tilanteessasi kannattaisi kokeilla perus lääkehoitojen lisäksi mielen parantamista esim. meditoimalla tai jopa nauruterapialla (voit katsoa putkeen komediasarjoja ja elokuvia). Ajattelutapa suunnatten siihen että parannut.

      Samoin kannattaa aloittaa ruokavalio ja vaihtoehtohoidot. Ryhtymällä itse toimeen ja ajattelemalla että voit vaikuttaa sairauteesi, voi pelastaakin henkesi. Ainakin kannattaa yrittää!

      Lisätietoja saat paljon internetistä, mutta suosittelen lukemaan Karita Aaltosen tarinaa ja suosituksia. Karita on tehnyt myös kirjan siitä kuinka parantui ”parantumattomasta” syövästä.

      Karitan nettisivuille pääsee tästä:

      https://www.karitaaaltonen.fi/syopadiagnoosi-aloita-tasta/

      Karitan löydät facebookista täältä:

      https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10159337353789890&id=537819889&m_entstream_source=timeline

      Voimia!

    • Hei!
      Kiitos valoisista ja rehellisistä kirjoituksistasi. Täällä yövuorossa niitä luen ja mietin omia hoidettaviani jotka ovat saaneet elää pitkän elämän 80v-90v, miten voi elämä olla joskus niin epäoikeuden mukaista. Tsemit ja olet ajatuksessani!

    • Netta, olen seurannut blogiasi maaliskuulta, mutta nyt vasta tänne kirjoitan. Tai en tiedä, mitä kirjoittaa. Olen niin sanaton kaikesta kokemastasi. Hienoa, että rohkenet tuoda näitä julki. Lämmin halaus. Olet ajatuksissani päivittäin.

    • ❤kiitos ja halaus❤myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut! ❤

Comments are closed.